laaksosia

Nähtiinpä sunnuntaina poikkeava gaala. Poikkeuksellinen se oli sikäli, että se säästi katsojat suurimmilta myötähäpeän tunteilta.

Kysymyksessä oli tietysti historian ensimmäinen Thalia Gaala, joka pysyi jonkun ohjaavan tahon hyppysissä alusta loppuun. Ja tämän ansiosta ohjelma sujui ja kulki kuin vettä vain. Ja hyvin ehdittiin, eikä katsojan tarvinnut hätäillä, pääsevätkö uutiset alkamaan ajoissa.

Ne myötähäpeät jäivät nyt pieniin, kun palkittujen ei annettu pitää kiitospuheita ollenkaan. Kiitokset välittyivät lopussa Ritva Sorvalin laulun mukana. Näin ei katsojan tarvinnut hermoilla kiitollisuutta kotiin ym. sopertelevien teatteriammattilaistenkaan puolesta, kun he saivat poistua yhtä vauhdikkaasti kuin lavalle saapuivat.

Kieltämättä vaikutelmaksi jäi hiukan töks-olo, mutta kyllä tämä kestetään. Nämä ammattilaiset osaavat kyllä työnsä, mutta ei heitä ole tarkoitettu puheita pitämään.