laaksosia

Kun hupiohjelma Putous alkoi Maikkarilla, kehuin sitä mm. tuoreudesta ja siitä, kuinka ohjelma jaksoi alusta loppuun hauskana ja jäntevänä. Nyt kaikki jaksot on nähty, ja -ihme kyllä – näkemystä ei tarvitse muuttaa oikeastaan mitenkään. Väsymystä ei tullut edes viimeisessä jaksossa, vaan riemukas meininki yllätyskäänteineen kesti.

Viihderintamalla varmaankin osaksi kauhistuttiin tämmöistä puolentoista tunnin ilotulitusta. Tuohon aikamäärään mahtuu uskomaton määrä tavaraa, jonka pitäisi kaiken muun lisäksi olla tuoretta.  Eipä kuitenkaan moittimista. Vaikka nopeakäänteiset improvisaatiot eivät huikeisiin suorituksiin yltäneetkään, ei niiden tarvinnutkaan. Yritys oli hyvä, ja se riittää tämmöisissä tapauksissa.

Näyttelijöiden luomat sketsihahmot jäävät elämään pitkäksi aikaa. Sarjalle on lupailtu jatkoa. Siinä voi piileksiä sudenkuoppa, jos ei tuoreita ideoita löydykään enää niin vaivattoman tuntuisesti.

Että mitäkö tein viime yönä kello neljän huitteilla? Sitä mitä muutkin: olin unten mailla, mutta valmistauduin jo alitajuisesti nousemaan aamuaskareille. Vierähti siinä sentään muutama tovi ennen kuin nousin hissukseen puuronkeittoon ja nenänhuuhteluun.

Tuollainen aikataulu on minulle tuiki tavallinen, ja noihin aikoihin aamutoimet sujuvat rutiinilla. Niihin ei lukeudu esimerkiksi kännykän raplaaminen, vaan se saa levätä vielä rauhassa.

Operaattorin puheluerittely on kuitenkin toista mieltä. Sen mukaan olen ottanut neljän maissa internet-yhteyden kännykällä. Sama juttu on tapahtunut edellisenä päivänä iltapäivällä. Enkä ole ollut siitäkään tietoinen.

Yhteyksien yhteydessä on tapahtunut tiedon siirtoa, joka on maksullista. Kun en ole saanut kännykkääni tottelemaan, on operaattorin kanssa sovittu, että maksamalla neljä euroa kuukausimaksua lisää saan kuitattua määrättyyn määrään asti noita tiedonsiirtoja. Näin esimerkiksi viime kuulta ei tullut yhtään lisäkustannusta sen neljän euron päälle.

Kysymys ei ole siis isoista rahoista, mutta edelleen ottaa päähän, kun noita salaperäisiä nettivierailuja tapahtuu. Operaattorin mielestä en osaa näpelöidä älykännykkääni tottelevaiseksi. Se pitää varmaan paikkansa, mutta yritän oppia. Ihme hiippari koko puhelin.

Paikallisessa lehdessä oli viime viikolla pieni kuolinilmoitus, joka kylällä kuullun perusteella oli jäänyt monelta huomaamatta. Ja vaikka toiset olivat sen huomanneetkin, vainajan nimi ei sanonut useimmille mitään. Elämänkoulussa häneen tarttunut kutsumanimi sen sijaan on ollut tunnettu koko Karkkilassa.

Muutamaa kuukautta vaille viisikymppisenä kuollut kaveri tuli viime vuosina uusillekin karkkilalaisille ja lähiympäristön asukkaille tutuksi, kun asioitiin Mäntylänkadun markettien maisemissa. Hän istui yleensä jossakin lähistöllä, josta näki liikkeisiin matkanneet ja niistä pois kulkeneet. Aika usein hyvin huonossa kunnossa fyysisesti ollut kaveri ei läheskään aina häirinnyt ihmisiä. Joskus hän kyseli pientä rahasummaa, mutta tätäkään hän ei pyytänyt kaikilta.

Nuorukaisena kaveri oli muotoutumassa aika raikulipojaksi, mutta ensi vaiheessa hänet ja muitakin nuoria ohjasi parempaan toimintaan kaupungin palveluksessa ollut nuori naispuolinen nuorisotyön tekijä. Hänen lähdettyään seuraava pelastaja oli helluntaiherätys, jonka piiristä kaveri löysi ainekset hyvään ja terveellisempään elämään. Jossakin vaiheessa tapahtui kuitenkin retkahdus, ja sen jälkeen ei mitään ollut enää tehtävissä. Kukaan ei pystynyt häntä auttamaan, ja jos hän huomasi itse yrittää hakeutua hoitoon, se ei useinkaan onnistunut. Jopa toiset juopot olivat sitä mieltä, ettei yhteiskunnan rahoja pitänyt käyttää turhaan työhön.

No, nyt kaveri on poissa. Täytyy pitää mielessä, että ihminen siinä poistui. Hänen ongelmansa olivat samat kuin monen muunkin, mutta hänellä ne olivat mittasuhteiltaan paljon suuremmat.

Hesarin mielipidesivuilla leskirouva kertoo pahoittaneensa mielensä perin pohjin, kun verohallinto lähestyi häntä erityisen tylyn tuntuisella kirjeellä. Rouva oli miehensä kuoleman jälkeen anonut lykkäystä perukirjoituksen toimittamiseen, ja sen hän sai, mutta asiaa koskeneesta verohallinnon kirjeestä oli karsittu kaikki ystävällinen pois. Sen sijaan siinä määrättiin asioita, jotka olisi hyvin voinut korvata ilmoituksella, että pyyntöön on suostuttu.

Leskirouva on tietenkin ollut herkässä mielentilassa muutenkin miehen kuoltua, mutta kyllä hänen toiveensa kohteliaammasta lähestymistavasta on ihan aiheellinen. Hänen saamansa kirje on vieläkin valitettavan tyypillinen viranomaiskirje, jota ei ole uskallettu muokata, kun on pelätty virheiden mahdollisuutta.

Viranomaisten tarkkuus on tietysti jossain määrin hyvekin, mutta olisi otettava huomioon, että eletään vuotta 2010. Ymmärrettävästä viestinnästä puhutaan jo lakipykälissäkin – vai antaako viranomainen itselleen oikeuden valikoida, mitä lakeja noudatetaan?

Talviolympialaisissa on mennyt suomalaisten kannalta edelleen kaikki alavireisesti.Eikä ole hauskaa kellään. Tuskin iltapäivälehdetkään nauttivat, kun joudutaan paremman puutteessa raportoimaan mm. sodankäynnisstä joukkueen sisällä.

Jos ei tapahdu ihmeitä, Suomen joukkueen kotiinpaluusta puuttuu kaikki glamour, mutta näin ei tarvitse olla. On siellä kisoissa sen verran tasokastakin jälkeä tehty, että olisi syytä edes vähän juhlia.

Yleensähän juhlitaan vain mitaleita, mutta mikä estää juhlimasta koko olympiamatkaa?

Luultavasti sen estävät urheilijat, jotka nykytunnelmissa katsoisivat juhlinnan viimeiseksi sylkäisyksi itseään kohtaan.

Sääli.

Pari päivää sitten Suomen olympiakomitean asiantuntijat sanoivat lopultakin ääneen, ettei talviolympialaisiin asetettu tavoite kahdestatoista mitalista tule täyttymään. Yksi hopea on jo plakkarissa, mutta sille tuntuu olevan tosi työlästä hankkia seuralaista.

Kansa on ollut raivoissaan, ja urheilijoidenkin hymyt ovat hyytyneet. He ovat jo jonkin verran alkaneet kähistä keskenään, ja esim. Ylen “Miltä nyt tuntuu” -toimittajien on ollut vaikeata saada lausuntoja, kun kaikki on mennyt pers.. penkin alle.

Kuin tiivistelmänä koko kisoista oli miesten hiihtokisa, josta vain yksi suomalainen  neljästä selvisi maaliin asti. Tuli mieleen Kari Suomalaisen aikoinaan toisten samanlaisten kisojen aikaan julkaisema pilapiirros, jossa kaveri sanoi toiselle: “Siellä otetaan aikaa uusilla kelloilla, joilla saadaan aika sekunnin sadasosan tarkkuudella.” Toinen: “Juu, ja suomalaisille almanakalla.”

En ole niin innostunut kaikista Karin ajatuksista, mutta tässä hän sai minutkin ajattelemaan, että leikistähän on kysymys. Joten ei viitsitä murjottaa kisamenestyksestä ainakaan kovin kauan.

Nykyään osuu telkkarimainoksista tämän tästä silmiin kirjainyhdistelmä HD. Nyt ei kuulemma digi ole enää mitään, pitää olla HD, selkonimeltään teräväpiirtotelevisio.

Digitelevisioon siirryttiin suurelta osin juuri kuvan laadun takia. Mutta nyt siis annetaan ymmärtää, että kysymyksessä oli vain väli-investointi. Juuri kun olemme oppineet jotenkin sinuiksi digitelkkarin kanssa.

HD:stä kyllä puhuttiin jo digisysteemiin siirryttäessä, joten salaa sitä ei ole meille ujutettu. Silloin kyllä todettiin sekin, ettei HD ole mitenkään pakkosysteemi, vaan kysymyksessä on valinnan mahdollisuus.

Minä valitsen HD:n vasta sitten, kun telkkarini lakkaa toimimasta. Kuvan laatu ei oler nyt viimeisen päälle, mutta on se parempi kuin 1960-luvulla, jolloin lumisade häiritsi katselua jatkuvasti. Ja silloinkin se meille kelpasi. En meinaa tehdä hankintoja tällä rintamalla ennen kuin on pakko.

Karkkilassa on huomattu tarpeelliseksi kääntää takkia, tai ainakin paikata sitä. Ydinkeskustan autiot liikehuoneistot ovat panneet ajattelemaan, että jotakin tarttis tehrä. Ja niin pitääkin.

Keskustan elävöittämiseksi on tehty mm. suunnitelma kauppakeskuksesta, joka tulisi torin ja linja-autoaseman kiinteistön tuntumaan. Ajatusta on aika yleisesti pidetty epäonnistuneena, mutta ei sitä kannata ihan raakana mennä tuomitsemaan.

On totta, että kauppakeskus tuolla paikalla kalskahtaa suuruudenhullulta idealta ja huonoltakin, mutta sen kautta pystyttäisiin ehkä vähän korjaamaan vanhoja virheitä.  Näistä yksi suurimpia on ollut sallia markettien sijoittuminen ydinkeskustan ulkopuolelle.

Nyt ovat yrittäjätkin havahtuneet siihen, että ratkaisu on ollut huono. Siksi tarvitaan laajaa yksimielisyyttä, että saadaan korjausta aikaan. Siksi jopa  uusi kauppakeskus on puolusteltavissa.

On ollut talvi. Ja kunnon talvi, pitkäkin. Ja yhteiskunnan kaikki asiat tuntuvat olevan ihan sekaisin. Syynä on se, että ensin tuli lunta, siis talvella. Ja sitten tuli kaoottisen paljon lunta. Ja sitten tuli vielä pakkastakin.

Kyllä se talvi tuli ihan oikeaan aikaan, jos almanakasta katsotaan. Eikä voittamattomia luonnonmullistuksia ole tullut. Kaikesta olisi varmaankin selvitty, jos olisi suunniteltu ajoissa, mitä tehdään missäkin tilanteessa.

Kunnat, valtio ja esimerkiksi VR tekevät juhlavia strategioita talouden varalle ja moniin muihinkin tarkoituksiin. Olisiko liikaa vaadittu, jos tehtäisiin strategia myös talven varalle? Jos tämmöiset suunnitelmat olisivat olemassa, ei nyt hankien keskellä tarvitsisi valittaa, ettei ole kalustoa eikä lumenkaatopaikkoja.

Itella eli entinen posti jakoi selvästi iltatöinä Fonectan uudet puhelinluettelot, joita tuskin kukaan osasi etukäteen kaivata. Vielä olisi varmaan pärjännyt edellisellä painoksellakin, samoin Eniron vastaavalla tiiliskivellä.

Itse en juurikaan ole tarvinnut kyseisiä eepoksia, sillä hoidan yleensä etsinnät netin kautta. Kaikilla ei tietenkään ole näitä välineitä, joten perinteistä luetteloakin tarvitaan, mutta kahta järkälettä ei. Väkisin tuputettu tarjonta aiheuttaa vain ylimääräistä reissua jätepaperiastialle, ja jos tämän unohtaa tehdä, kohta on tavaraa niin ettei sitä yhdellä kertaa viedäkään.

Tarjoilen tässä ilmaisen idean, mitä tuolle kahden luettelon ongelmalle pitäisi tehdä. Sekä Eniro että Fonecta pitäisi saada hyväksymään systeemi, jonka mukaan luettelot vastaisuudessa lähetetään vain niille, jotka ovat ne tilanneet. Näin luettelot löytäisivät perille niihin kohteisiin, joissa niitä tarvitaan. Molemmat firmat säästäisivät tuntuvasti painatuskustannuksissa. Lisäksi saataisiin näiden kahden julkaisijan välille rehellinen ja terve kilpailuasetelma, ihan samaan tapaan kuin on tilattavilla lehdilläkin.

Saa ottaa heti käyttöön.