Lisää haisua
Kun kerran tuli puheeksi nuo hajuasiat, kannattaa tärkeästä aiheesta sanoa vähän enemmänkin. Oikeastaan aihe on sitä tärkeämpi, mitä huonommin ihminen haistaa. Ja minullahan on hajuaisti ajoittain kokonaan kateissa, ajoittain sitä sentään on jonkun verran tallella. Hajuaistia myötäilee makuaisti, sillä valtaosa makutuntemuksista tarvitsee avukseen hajuaistia.
Tänään meinaan tehdä ruokaa, jossa on sekä hajua että makua. En ole ihan varma, mutta luulisin tekeväni ensimmäistä kertaa elämässäni hapankaalikeittoa. Moni nyrpistäisi hajun takia nenäänsä, eivätkä kovin monet suostuisi edes maistamaan. Mutta minä meinaan ihan pokkana lapioida sopat suuhuni, enkä usko maistavani mitään erikoista. Syönhän sellaisenaan hapankaalia joka päivä muutenkin.
Nykyisin syön hapankaalia päivälääkkeiden oton aikaan siten, että laitan sitä halkaistun sämpylän (täysjyvävehnää) sisään. Sämpylä maistuu lievästi makealta (makean ja suolaisen erottaa minunkin aistini), joten hapankaalin kanssa välipalasta tulee ovelan hapanimelä. Hyvää se on.
Hapankaalikeittoa meinaan syödä muutaman päivän. Uskon että siitä tulee myös täyttävää, vaikka jätän perunan pois. Sen sijaan höysteeksi tulee kokonaisia ohrasuurimoita, porkkanaa ja sipulia.
Vierailijat ja naapurit saattavat luulla, että minulle on tullut isomman luokan vahinko pöksyihin, mutta väliäkö hällä.