laaksosia

Tänään täytyy potea taas syyllisyyttä. Oli nätti ja aurinkoinen päivä, joka olisi ollut omiaan ulkoiluun. Oli kuitenkin olevinaan niin kiirus, ettei tullut lähdettyä ulos lainkaan. Kyllä vihlaisi mielessä aina kun joku kertoi käyneensä lenkillä.

Mikä sitten syrjäytti oman lenkkelyn? Ensimmäiseksi tuli lyhennettyä univelkaa oikein kunnolla. Sitten tuli tehtyä rästitöitä, mikä kylläkin merkitsi toisten rästien lykkääntymistä. Lisäksi piti paneutua taas uuden kännykän asetuksiin, jotka eivät tietystikään tulleet kuntoon, mutta päästiin sentään vähän lähemmäksi hyvää lopputulosta.

Siinä tuli päätettyä, että huomenna on sitten lenkkeilyn vuoro, mutta jos vähänkään tunnen itseäni, päivä saattaa vierähtää niissä rästiin jääneissä rästihommissa.

Arkena sitten viimeistään otetaan lusikka kauniiseen käteen.

Yksin elävä iäkäs mies kirosi juhlaputkea, joka alkaa huomenna ja päättyy muistaaksemme loppiaisena. Runsaaseen kahteen kuukauteen on sotkettu kaikenlaisia pyhiä. Kaveri sanoo kärsivänsä juhlapäivinä vielä enemmän yksinäisyydestään. Hän ihmettelee, eikö niitä juhlapäiviä voisi ripotella vähän tasaisemmin välein pitkin vuotta.

Voisi olla iso homma, sillä kyllä niitä juhlaputkia on muuhunkin aikaan vuodesta. Mitä jos järjestetään sen sijaan yksinäisille seuraa tai muuta järkevää tekemistä?

Tulipa viime yönä ja tänä aamuna testattua monipuolisesti sairaanhoitopalvelujen toimivuus. Vanha sisätauteihin luettava vaiva ärhäköityi yöllä sen verran kovaksi, että oli pakko pyytää hätäkeskuksen kautta apua.

Hätäkeskuksesta tuli asiallinen ja asiantunteva palvelu ja opastus. Ennen pitkää ambulanssi oli talon edustalla, ja nopeasti henkilökunta arvioi tilanteen. Lähdettiin Lohjalle, johon oltiin myös matkalla puhelinyhteydessä.

Lohjalla aloitettiin myös heti tutkimukset ja arviointi. Henkilökunta oli selvästi tilanteen tasalla ja muiden kiireiden ohella rauhoitteli potilasta. Lääkitys oli aloitettu jo ambulanssissa, ja se alkoi myös heti vaikuttaa. Kivut poistuivat taka-alalle.

Aamuyöllä ja aamulla kaksi lääkäriä kävi tutkimassa, ja edelleen pohdittiin, pitäisikö leikata heti vai laittaa jonoon. Tässä syntyi ainoa lievä erimielisyys. Itse olisin halunnut leikkaukseen heti, mutta lääkärit tulivat siihen tulokseen, ettei ole niin kiirus. Minulle näytettiin, kuinka itse pystyn lieventämään kipuja, jos ne ilmaantuvat. Arvelin heti, etten osaa, mutta minkäs teet. Lääkärit ovat tässä tapauksessa päättäjiä.

Takaisin kotiin pääsin ystävällisen ja avuliaan lohjalaistaksin kyydissä. Kotona oli taas kiva olla, vaikka en monta tuntia ehtinyt poissa olla. En osaa niitä lääkärin taritsemia niksejä, mutta osaan ottaa iisisti, ja niin meinaan myös tehdä.

Karkkilan ydinkeskustaa on hahmoteltu viime aikoina kaavaluonnoksissa sekä suunnitelmissa, jotka ovat heti kohdanneet eri asteista vastarintaa. On niitä toisaalta kiiteltykin, mutta karkkilalaiset ovat vuosikymmeniä olleet haluttomia isoihin muutoksiin. Tietyille paikoille ei niin vain rakenneta, vaikka paikkoina esimerkiksi Pyhäjärven ranta ja pappilan pelto olisivat luksusta.

Ehkä ennen näitten kaavailujen tarkempaa puntarointia olisikin syytä katsoa, mitä yleensä muuten edellytetään ja halutaan kaupungin ydinkeskustalta. On jotenkin syntynyt semmoinen vaikutelma, että on päätetty tyytyä siihen, että keskusta on jatkuvasti kovin keskeneräisen oloinen. Tyhjät liikehuoneistot kielivät orastavasta aavekaupungista, eikä se ole hyvä asia, vaikkakin tilanne on samankaltainen monilla muillakin aina Helsinkiä myöten.

Huonekaluliikkeen kiinteistö keskustassa on myynnissä. Timo Niinisalon mukana poistui keskustasta viimeinen täysiaikainen huonekaluliike. Siinä syntyi taas yksi iso aukko keskustan olemukseen. Toivottavasti aukko saadaan paikattua. Ei liene kenenkään kannalta järkevää, jos kaikki erikoisliikkeet alkavat kasautua esimerkiksi teollisuuskylään – tai ihan muille paikkakunnille.

Otin tänään yhteyttä kuntayhtymä Karviaiseen, kun halusin selvittää, olenko riskiryhmää, joka rokotetaan sikainfluenssan varalta. Ystävällinen ja asiansa osaava henkilö kertoi, mitä tähän mennessä tiedetään. Kuulun siihen riskiryhmään, mutta en ole kärkipäässä, joka rokotetaan ensin.

Rokotuksen ajankohdasta pystytään kertomaan vasta myöhemmin, ja asiaa neuvottiin seuraamaan paikallisista lehdistä ja netistä.

Kausi-influenssan osalta tilanne on jo selkeämpi. Rokotukset ovat alkaneet ja jatkuvat sen verran tiuhaan tahtiin, että kukaan tarvitseva ei jääne ilman. Tämän rokotteen saamiseksi minäkin sain kehotuksen mennä heti, kun ennätän. Taidanpa mennä, vaikka en ole koskaan ennen tuota rokotetta ottanut.

Sen verran olen utelias, että ilmeisesti påivystån itselleni myös sikapiikin, vaikka tuo tauti ei minua juuri hirvitäkään.

Ystävä pyysi etsimään netistä, löytyisikö liikettä, joka myy tiettyä vitamiinivalmistetta. Ensi yrittämällä ei löytynyt, mutta tuotteen omat suomenkieliset sivut löytyivät, hyvin näyttävät ja fiksun näköiset. Sivuilla tuote julistettiin uutuudeksi, jota nyt saa myös Suomessa.

Kun niitä myyntipisteitä ei löytynyt Kööpenhaminaa lähempää, laitoin palauteviestin valmistajalle. Pyysin tietoa lähimmästä myyjästä. Vastaus tuli suorastaan kiitettävän nopeasti heti seuraavana aamuna. Siinä pahoiteltiin, että tuotetta ei markkinoida enää lainkaan Suomeen, vaan Ruotsi on lähin paikka, mistä sitä saa.

No, ei siinä mitään. Aika helposti löytyi ruotsalainen nettikauppa, jolla oli myös suomenkieliset sivut. Tuote löytyi valikoimista edulliseen hintaan.

Mutta ei ollut ensimmäinen kerta, kun tuli törmättyä netissä mainostettuun “uutuuteen”, jonka tiedot eivät ole läheskään ajan tasalla. Monissa tapauksissa ei ole enää edes firmaa, jonka mainokset elävät netissä omaa elämäänsä. Nettisivut on teetetty näyttäviksi, eikä niihin ole sen jälkeen kiinnitetty mitään huomiota.

Käyttäjän kannalta kaivattaisiin jämerämpää otetta nettisivujen päivityksiin. Ja heti.

Jännittää aika lailla tuleva yö. Sen edeltäjä meni nimittäin pipariksi monien heräämisten takia. Syynä oli epäilemättä kellojen siirto normaaliaikaan.  Ei tarvitse näköjään muuta kuin tietää asiasta, niin unet häiriintyvät.

Eihän tuossa suurta haittaa tapahtunut, kun ei ollut tälle päivälle buukattu mitään erityistä. Mutta koko päivän on ollut vähän halju olo koko hommasta.

Netissä on ainakin yksi kysely tästä aiheesta. Tuhannet ovat ottaneet kantaa kysymykseen, onko kellojen siirtelyssä mitään järkeä. Ja 80 prosenttia on sitä mieltä, ettei ole.

Mutta eihän näistä päätettäessä koskaan mitään kansalta kysytä.

Karrkkilassa on alettu pohtia, muutetaanko Vihdintien nimi Lydia Virtasen tieksi tai kaduksi. Homma on sen verran alkuvaiheissa, ettei asian ympärillä ole syntynyt vielä kunnon kähinää. Mutta ennen pitkää syntyy, se on varma.

Sinänsä kaikki varmaankin ovat valmiita Vihdintien nimen muuttamiseen. Sille voisi olla jopa tarvetta, on se sen verran yleinen nimi Karkkilan ympäristössä.

Lydia Virtanen oli paikallinen poliitikko ja kulttuurihenkilö, monessa mukana. Nyt häntä luonnehditaan kaikkien ryhmien arvostamaksi, mikä on tietysti kaunis ele, mutta harvemmin taistelijaluonteet saavat osakseen kaikkien kunnioitusta. Aktiiviaikoinaan Lyytikin oli moneen otteeseen kirottu vastustaja joillekin osapuolille, mikä ei suinkaan ole tavatonta eikä mitenkään hänen arvoaan heikentävä.

Siitä hänen kiistanalaisesta merkityksestään kertonee yksi omakohtainen kokemus. Lyyti sai joskus 1970-luvulla korvauksia, joita myönnettiin punavangeille. Tein paikallislehteen jutun, jossa haastattelin Lyytiä. Sen johdosta sain minäkin sitten siipiini. Kiertoteitä kantautui mielipiteitä, että pitäisi haastatella kunnon ihmisiä eikä maanpettureita.

Juuri kukaan ei ollut kiinnostunut Lyytin sanomasta: – Juu, olen mää linnas istunnu. Mutta yhtään tuamioo ei ol tullu Suamen lakien rikkomisest.

Kyllä Lyyti on nimikkokadun ansainnut. Saman tien voisi nimetä katuja muidenkin merkkihenkilöjen mukaan. Ensimmäisenä tulee mieleen Paavo Saaristo, joka vanhemmasta kaartista on myös usein jäänyt liian vähälle huomiolle.

Olen odotellut yhtä puhelua, ja kun sitä ei kuulu, aloitin tämän tekstin teon. Kokemus osoittaa, että se puhelu keskeyttää tämän homman.

Vaikka en usko korkeampiin voimiin, uskon rajoitetusti kohtaloon. Se on pitänyt peliään kanssani useamman kerran. Olkoon sitten sattuma, jos on ollakseen, mutta niitä sattumia tuppaa eteen melko usein.

Olen viime päivinä elänyt vähän irroitellen, ja vyötärön mitta on vähän korkeammissa luvuissa kuin ennen. Olin just miettinyt, että mikähän on ensimmäinen toimenpide, jolla minua muistutetaan terveemmistä elämäntavoista. Sen miettimisen päälle sain vettä niskaani. Olin ensimmäistä kertaa koko syksynä liikkeellä ilman sontsaa, kun säätiedotus oli luvannut poutaa. Se pouta sitten vissiin kasteli minut läpimäräksi.

Joku aika sitten ajattelin yhtä ihmistä, jota en ollut nähnyt pitkiin aikoihin ja ihmettelin, mitä hänelle mahtaa kuulua. Hyvää kuului. Tämä selvisi, koska hän käveli vastaan nakkikioskin luona.

Olen kaksi kertaa käynyt tänä syksynä kirpputorilla. Ensimmäisellä kerralla haussa oli kannu, joka soveltuisi sekä tee- että kahvikäyttöön. Olin jo lähdössä pois kirpparilta, kun äkkäsin yhden hyllyn päällä vähän piilossa jotakin lupaavaa. Se oli just semmoinen, mitä hain, ja hinta oli pari euroa. Arabian leimaa siinä ei ollut, vaan sen kohdalla oli viivakooditarra.  Mutta kannu oli juuri oikea.

Tänään kävin monen aikaisemman aikomuksen jälkeen lopultakin etsimässä, löytyisikö mikroaaltouuniin tarkoitettua tietynlaista vuokaa. Semmoinen oli tyrkyllä melkein ensimmäisenä sisään astuttuani. Ei maksanut kuin kaksi euroa, ja hyvä kansi tuli vielä bonuksena.

Jos nämä eivät ole kohtalojuttuja, ne ovat sitten varmaan jotakin muita juttuja. Eikä homma aina toimi. Sitä alussa mainittua puhelua ei tullut kesken kirjoittamisen. Mutta jos menen tästä vessaan, niin kyllä…

Kun olen ihan mielihalusta ryhtynyt marisemaan yhdestä asiasta, miksi pilaisin sitä siirtymällä toiseen epäkohtaan? Niin kauan kuin jotakin on vielä sanomatta on syytä paukuttaa täysillä, vaikka ei siitä mitään hyötyä ole.

Puhun siis edelleen Pappilanrinteen kylkeen rakennetusta väylästä, jota rakennetaan rakkaudella. Se ei ole vielä valmis, mutta mitä valmiimmaksi se tulee, sitä turhemmalta tuo investointi näyttää.

Pitkään ihmettelin, mitä ihmettä tehdään semmoisella muurirakennelmalla, joka on väsätty väylän alapäähän. Nyt on ainakin osaksi tarkoitus selvinnyt. Siihen muuriin on upotettu valaisimia, jotka näyttävät ympäristöä, jos joku haluaa posotella vähän rivakammin alas mäkeä.

Valaisimet ovat juuri oikealla korkeudella ainakin ilkivaltailijoiden kannalta. Todennäköisesti ne ovat kuitenkin sen verran laadukkaat, ettei niitä noin vain rikota.

Mutta on se muuri muutenkin ihan kätevä: tehtäköön siitä Karkkilan kaupungin muistomerkki lamavuodelta 2009, jolloin luovuus otti tyrmäysvoiton säästösuunnitelmista.