Seesteisnä seilimme seilaa
Eipä olisi muutama vuosikymmen sitten uskonut, että Karkkilassa harjoitetaan maltillista ja sopuisaa kunnallispolitiikkaa, kun sen sijaan Nummi-Pusulassa meno on koko lailla hurjaa. Tänä päivänä Karkkilassa pyritään pitkälti konsensukseen, naapurissa saadaan äänestettyä melkein asiasta kuin asiasta.
Vielä esimerkiksi 1960-luvulla Karkkila oli otsikoissa, kun viivytystaistelun tuoksinassa valtuuston kokouksia ei saatu päätösvaltaisiksi. Jos kokous pystyttiinkin aloittamaan päätösvaltaisena, tietyssä vaiheessa osa valtuutetuista poistui salista, ja nuppiluku jäi liian pieneksi päättämään mistään. Seuraavaan kokoukseen sitten ei taas tullut edes alkuun riittävää määrää valtuutettuja. Tuota kähinää ennen kokoukset olivat värikkäitä, kun yksi ryhmä pyrki määräämään suurin piirtein kaikesta.
Tuohon aikaan Pusulan valtuuston kokoukset olivat leppoisia, ja ne kestivät helposti aamuyhdeksästä pitkälle iltapäivään. Asioiden loputtua puheenjohtaja kysyi, että “mistäs nyt sitten puhuttaisiin, ettei tarttis viäl kotiin lähtee”. Kokoukset olivat kuin juttelutuokioita Kuntalan salissa.
Vielä 1970-luvulla Karkkilassa haukuttiin ja pöllyteltiin joskus oikein urakalla kauppalan/kaupunginujohtajaa. Silloinen johtaja sanoi itseensä kohdistuneiden ripitysten kuuluvan asiaan. Pusulassa ei johtajaa samalla tavalla ryöpytetty.
Karkkilassa ei ole sittemin ollut suurempia selkkauksia muidenkaan johtavien virkamiesten kanssa. Nummi-Pusulasssa näitä on ollut tämän tästä.
Tänään? Karkkilassa ollaan tosiaan rauhanomaisella asialinjalla. Nummi-Pusulassa meininki tuntuu kärjistetysti sanoen sellaiselta, että jos haluaa kaataa jonkun hankkeen, se kannattaa ensin myydä kunnanjohtajalle. Jos hän esittää hankkeen toteuttamista, esitys kaatuu takuuvarmasti kunnanhallituksessa tai valtuustossa. Ja hanke saa olla kuinka hyvä tai huono tahansa.