Taatan perilliset
Onneksi Laaksosia on levittäytynyt myös Hämeenkyröön. Muuten ei mielenkiintoinen teos “Onko tukka hyvin” olisi varmaankaan etsiytynyt käsiini. Kysymyksessä on antologia, jonka tekijät ovat Hämeenkyrön kansalaisopiston kirjoittajakurssin ja kuvataideryhmän opiskelijoita lukuvuonna 2007-2008. Antologia on myös opiston 40-vuotisen opistotoiminnan juhlajulkaisu.
Tämä teos ei ole mitään uneen vaivuttavaa iltalukemista, vaan hyvinkin virkistävä luomus, joka houkuttaa suuresti lukemaan kaiken alusta loppuun, kun on kerran aloitettu. Itse luin tekstejä sieltä täältä hyppelehtien ja valikoiden vähän fiiliksen mukaan. Näin tuli nautittua runoutta, suorasanaista fiktiota ja asiatekstiä, jämäkkää asiaa ja hurvitonta irroittelua sikinsokin.
Lähestymistyylini ei ollut hassumpi valinta. Lukiessa koetin piirtää mieleeni kuvaa tekijästä, kun nimiä ei ollut heti tekstien ohessa. Metsäänhän ne arviot tietysti ja varmasti menivät, mutta tuo aivourheilu täydensi jollakin tapaa lukukokemusta.
En tiedä, onko se hyvä vai huono ratakaisu, että kirjoittajien nimet eivät ole heti tekstien yhteydessä. Alkuhämmingin jälkeen se ei ainakaan minua tuntunut suuremmin askarruttavan.
Joka tapauksessa tekstit ja niiden yhteydessä olevat kuvat piirtävät hienon ja monipuolisen kokoelman, jonka suurimpia rikkauksia on juuri tuo monipuolisuus. Tekijöiden joukossa on varmasti virtuooseja, mutta myös vasta harrastuksen alkumetreillä olevia. Täyttä taidetta kuitenkin koko teos alusta loppuun. Joukossa on myös meidän Jaska, joka voidaan varmaan lukea mihinkä tasoryhmään tahansa.
Muutenkin tuon ansaitusti painoasuun saatetun aineiston ohella tekijöiden joukko vaikuttaa pirteän monipuoliselta. Siinä on oikeastaan Hämeenkyrö – Taatalandia – pienoiskoossa.
Kyllähän Taatakin olisi tämän teoksen kelpuuttanut kotiseudun käyntikortiksi ja ollut siitä henkisten perillistensä puolesta myös ylpeä.
Ja tästä kaikesta tuli mieleen, että on kulunut taas tovi siitä, kun Karkkilassa on viimeksi julkaistu antologia tai albumi. Olisikohan jälleen aika?