laaksosia

Usein kesä mielletään telkkariohjelmistojen uusinta-ajojen kaudeksi, jolloin mitään uutta ei juurikaan tule. Yle kiistää jas sanoo kesän koostuvan yhtä lailla uusista ohjelmista kuin vanhoistakin.

Mene tiedä. Joka tapauksessa siellä on myös hyviä ja huonoja ohjelmia, ëikä huonoinkaan ole huono kaikkien mielestä. Jotkut ovat ikuisia. Esimerkiksi Nolojen tilanteiden miestä ei niin uusintana pidetäkään, ´vaikka se menee taas ties monennettako kierrosta

Ydinvoiman lisärakentamisesta on sitten lopulta päätetty. Kävi juuri niin kuin oli arvioitu:  ydinvoiman kannattajat jyräsivät vastustajat.

Päätösten kanssa on nyt elettävä. Sinänsä keskustelu oli aika asiallista, muutamia helmiä lukuunottamatta. Mutta yhdestä tulisi päästä eroon, kun jatkossa tehdään päätöksiä: ydinvoiman kannattajien harjoittama vastustavien kantojen avoin halveksunta ja siihen liittyvä ylimielisyystulisi kitkeä pois. Eivät ne ole rakentavia elementtejä.

En taida olla ihan terve, mutta jo tässä vaiheessa kesää on melkein pakko sanoa: Näin hienoa kesää aikaisemmita ajoilta ei ihan heti tule mieleen. Hyvämuistiset kyllä voivat luetella varmaan useitakin.

Mutta tämä kesä on nyt täällä, ja se on paras.Silti kannattaa hehkuttaa edelleen, että vielä on kesää jäljellä. Toivon mukaan on – ja pitkään.  Saahan näissä asioissa vähän ahne olla.

Sanotaan, että eduskunta käsittelee nyt vaalikauden tärkeintä asiaa, ydinvoiman lisärakentamista. Nän merkittävän päätöksen lopputulema on täysin arvailujen varassa, sillä edustajien kannoista ei ole tietoa etukäteen.  Näin merkittävää asiaa ei ole siis selvittänyt kukaan. Eikö mediakaan?

Suomalaiset ovat tottuneet ottamaan iisisti juhannuksena, mitä ainakinn työstä irroittautumiseen tulee. Juhlapyh’ä on otettu omaksi ehkä jouluakin paremmin.

Niin tapahtui nytkin. Osasin ottaa ne muutamat lepopäivät rennosti, ja olo tuntuu levänneeltä (lukuunottamatta Naamakirjassa mainitsemiani henkseleitä, jotka eivät suostu asettumaan oikein).

Olihan juhannuksen tiimoilla ohjelmaakin – mutta miellyttävää semmoista. Kohokohtana jäivät mieleen monitoimiset juhlat Perttulan Sinipirtillä, jossa juhlittiin talon valtiattaren syntymäpäiviä, hänen ja miehensä äskettäisiä häitä sekä Sinipirtin tupaantuliaisia.

Juhlista jäi mieleen erityiisesti rento meininki, jota on ollut mieluista muistella vielä päiviä jälkeen. Ja muistikin siis pelasa, vaikka hauskaa oli.

On tutkitusti todistettu, että naisten alkoholinkulutus on kasvanut miltei kuusinkertaiseksi 40 vuodessa. Tästähän ne isot otsikot saadaan aikaiseksi, eikä noiden jälkeen miehillä ole ollenkaan niin kurja olo.

On selvää, että myös naisten ongelmajuominen on lisääntynyt. Tasa-arvo on työntynyt sellaisiin paikkoihin, joissa se ei olisi niinkään tarpeen.

Mutta jos olisi haluttu vielä isompia otsikoita ja lisää dramatiikkaa, olisi pitänyt hiukan justeerata noita tutkimustuloksia. Kuinka paljon komeampaa ja hätkähdyttävämpää jälkeä olisi saanut aikaan, jos vertailussa olisi sadan vuoden periodi.

Tieto – joskus luulokin – rauhoittaa ihmistä ihan kummasti. Joku salaperäinen mysteeri voi vaivata mieltä ja aivolohkoja joskus ihan hulluuden rajoille.

Silti, eipä luulisi että ihminen voi olla tyytyväinen, jos alkaa epäillä että oudot oireet johtuvat ilmeisesti sokeriarvojen heilahteluista. Näin kävi kuitenkin itselle, kun monena yönä vaivanneet oireet alkoivat ahdistaa mieltä. Sitähän epäili jo jos vaikka mitä, kunnes järki sanoi että onhan tätä rauhattomuutta ja sietämätöntä oloa podettu ennenkin.

Arvelin että sokeriarvot olivat lipahtaneet liian alas. Otinkin keskellä yötä satsin kaurapuuroa ja nukuin päällle ihan tyytyväisenä. Juuri unettomuus oli ollut yhtenä seurauksena ilkeästä olosta.

Toistaiseksi tyydyn tähän ja vahdin syömisiäni. Jos oireet palaavat, sitten tietysti lääkäriin.

Julkisuudessa näkyy joskus vertailuja asiitä, mitä joku tauti tulee yhteiskunnalle maksamaan, ja samoin lasketaan, paljonko voidaan säästää hoitoja ajoissa järjestämällä. Jalkojen hoidosta näitä lukuja en ole nähnyt, vaikka yleisesti myönnetään että jalkahoitajat havaitsevat monta kertaa ongelmat ajoissa. Minuakin jalkahoitaja patisti lääkäriin, mutta vasta tyttärienpainostuksesta suostuin. Jalkahoitaja oli ollut oikeassa.

On tullut mieleen, että yhteiskunnan kannattaisi järjestää jalkahoito kaikille. Ihan heti tämä ei tapahtune, kosska nykyisinkin määrärahoja tältä osin yritetään pikemminkin pihdata. Mutta diabetes- ym. järjestöt voisivat ottaa asian tavoitteeksi lähitulevaisuudessa. Siinä voisi säästyä ihmishenkiä ja rahaa.

Tein tänään omaa henkilöhistoriaa, kun kävin kaupassa ostoksilla sunnuntaipäivänä. Asiani olisivat hoituneet muulloinkin, mutta ajattelin nyt kerrankin sitten käydä sapattina kaupassa.

Olen nähtävästi aika konservatiivinen, kun en oikein halua sunnuntaisin kauppaan. Tämä päivä ei muuttanut mitään, vaikka löysinkin lähes kaiken hakemani. Tulen kyllä ihan hyvin toimeen ilman vapaita aukioloja, mutta olkoon nyt sitten näin. Samoin näyttävät ajattelevan jotkut kauppiaat, jotka pitävät ovet kiinni pyhäisin.

On tässä maailmassa paljon muitakin turhia asioita.

Kesän teatterisesonki alkaa olla kuumimmillaan. Nopeimmat ovat selviytyneet jo ensi-illasta, toiset vetelevät läpi viimeisiä harjoituksia. Muiden vuodenaikojen esityksistä kesäteatteri poikkeaa siinä, että valtaosa tekijöistä on amatöörejä.

Jotkut ovat vähän murheissaan, kun arvioivat naapurikuntien kesäteatterien syövän oman paikkakunnan yleisöä. Tämä murhe on kuitenkin turha, sillä lukumääräisesti runsas tarjonta on myös monipuolista. Yhden esityksen katsominen saattaakin innostaa vierailemaan muillakin paikkakunnilla.

Vaikeampi tosin on löytää kesänäytelmää, jossa ei örvellettäisi juovuspäissä. Semmoisiakin on, mutta kun se toisten kännääminen on niin lystiä katsottavaa.

Itse odotan mielenkiinnolla, lauletaanko Karkkilan Työväen Näyttämön Rosvo Roopesta, että hän “joutui naimisiin” vai “pääsi naimisiin”. Jälkimmäinen on alkanut yleistyä naisten laulaessa.

Karkkilassa esitykset alkavat heinäkuussa. Vihti on jo aloittanut kappaleella Mies joka ei osannut sanoa ei.